Enkö ole mistään kotoisin?

July 18, 2016

 

Aina on hyvä tehdä jokin esittely itsestään. Myös tänne.

 

Sain vuosia sitten Kelalta kirjallisen selvityspyynnön siitä, mistä olen kotoisin(!?). Julkaisenkin tuolloin viranomaisille lähettämäni vastauskirjeen kokonaisuudessaan. Koskaan Kelalta ei tullut paluupostia aiheeseen liittyen.

 

Enkö ole enää mistään kotoisin?

 

Rakkaat virkailijat. Sain teiltä perjantaina selvityspyynnön, koska järjestelmässänne olevissa henkilötiedoissani on puutteita. Haluatte näin reilun neljänkymmenen vuoden jälkeen tarkan selvityksen maahanmuutostani ja syntymäkaupungistani.

 

En mielestänne ole ilmeisestikään mistään kotoisin. Olette siis huomanneet saman, kuin niin monet niin kutsutuista tuttavistani.

 

Yllättyneenä varsin nopeasta toiminnastanne haluankin kertoa Teille elämäntarinani ja toivon samalla, että voisin säilyttää kaikesta huolimatta Suomen kansalaisuuteni.

 

Synnyin perheen esikoisena Kolumbiassa joskus kuusikymmentäluvulla. Tarkempaa tietoa ei ajasta ymmärrettävistä syistä ole. Muistini on aika hatara noilta ajoilta. Isäni oli tuolloin joku muusikko, sillä muistan vanhempieni puhuneen usein jostain contrasta. Ehkä isä oli contrabasisti jossain paikallisessa sinfoniaorkesterissa.

 

Kolumbiassa vietin pauttiarallaa siinä pari kolme vuotta, kunnes eräänä iltana talomme pihalle laskeutui helikopteri ja jouduimme yht äkkiä muuttamaan Pohjois-Irlantiin.

 

Luulen, että vanhempani työskentelivät jossain Belfastilaisessa maalausliikkeessä maalareina, sillä töistä palatessaan heillä oli haalarit usein aivan punaisessa maalissa. Olin tuolloin jotain noin viisivuotias.

 

Ilmeisesti maalarihommat eivät kuitenkaan maittaneet kovin pitkään, kun jo aika nopeasti pakkasimme matkalaukkumme ja eräänä yönä huristelimme kovaa kyytiä pois. Takanamme ajoi poliisisaattue todella lujaa pillit soiden. Voi veljet, kun se oli jännää. Ehkä isäni oli sittenkin joku diplomaatti tai jotain. Ainakin maasta lähtö oli arvokas.

 

Muutimme Israeliin ja minä pääsin päiväkotiin, missä oli joka päivä välipalaksi appelsiineja. Yök. Isä teki iltaisin töitä kotona. Hän valmisti appelsiinipatsaita. Ainakin ne metallipallukat näyttivät aivan appelsiineilta. Ne olivat onttoja ja isä laittoi niiden sisälle jotain jauhoa ja rautanauloja. Joskus sain auttaa häntä siinä puuhassa. Kun niitä oli tehty joku tusina, niin joka kerta tuli eri vieras ihminen hakemaan niitä ja sulloi vaatteiden alle. Ehkä matkailijat ostivat näitä metalliappelsiineja matkamuistoksi. Luulen niin.

 

Jonkin ajan kuluttua muutimme Italiaan ja se oli hauskaa aikaa. Kerran meille tuli yksi mies puku päällään ja se sidottiin perunakellarissa tuoliin kiinni. Sillä oli päässään huppu eikä se nähnyt mitään. Se oli kuulemma aikuisten kuurupiiloa. Hiukan kummallista se kuitenkin oli, sillä mitä piilossa olemista se on, jos itse ei tiedä missä on. No, aikuisten maailma on hieman erilainen.

 

En tarkkaan tiedä kuka löysi sen piilosilla olleen, sillä muuttokuormamme lennätettiin Libyaan. Isän joku työkaveri kuoli samoihin aikoihin lento-onnettomuudessa. Sen muistan hämärästi. Hän lähti lomamatkalle johonkin Skotlantiin ja lentokoneeseen tuli vika. Muutimme Marokkoon suruajaksi.

 

Kun tulin asevelvollisuusikään, niin isäni sanoi, että nyt minun on aika itsenäistyä.

 

Olin kaksi vuotta nuorten kesäleirillä jossain vinttikoiramaassa. Afganistanissa tai jotain. En tiedä tarkkaan missä kaupungissa leirimme oli, sillä minut vietiin sinne liina silmillä ja matka kesti jotain viisi tai kuusi vuorokautta. Mutta maasto oli aika mäkistä. Leirin ohjaajana oli sellainen pitkäpartainen mies, jolla oli aina pyyheliina päässä. Joskus siellä vieraili myös toisia liinapäitä. Yhdellä oli muistaakseni sellainen mustavalkoinen rätti. Se oli pienempi kuin pitkäpartaisen liina. Ehkä kaverilla oli vain pepunalunen päässään.

 

Kesäleirin jälkeen muutin Saksaan ja sain yhdeltä mieheltä EU-passin. Armeijan käynnin kunniaksi nimeni vaihdettiin ja sain myös matkalipun johonkin kylmään maahan, jota Suomeksi kutsutaan. Siitä asti olen ollut täällä.

 

Ja mikäli asialla on merkitystä, niin koko ajan olen pitänyt Monacon kansalaisuuden. Palautetaanko nyt kahdenkymmenen vuoden aikana maksamani verot takaisin minulle?

 

Kansainvälisin terveisin

 

Rake Tähtinen xxxxxx-xxxx

 

 

Please reload

Pölyisen kammion haltija

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Uusimmat

August 21, 2018

April 12, 2018

Please reload

Arkisto