Unelmatortulla taivaisiin?

Kun tämä maailmanaika on mikä on ja television dokumenttikanavat täyttyvät kaiken maailman lentoturmatutkinnoilla, niin ei vara venettä kaada, tai tässä tapauksessa lentokonetta pudota.

Mutta lomalentosuunnitelmat se pudotti.

Muutamat kerrat ilmastonmuutoslaitteessa istuneena päätin keväällä olla fiksu lomalentoa varatessani. Tai fiksuudesta osaa sanoa, mutta vastaisku lentoyhtiöiden nukkekotiruoka-annoksille (lihapulla + peruna, yksi kappale kumpaakin) oli varma. Olkalaukku täyteen murkinaa ja annosalumiinivuoat saisivat jäädä lentoemojen kurveja pyöristämään.

Avasin Finavian nettisivut tarkistaakseni, voinko ylipäätään ottaa lennolle mukaan herkkuja, kun mitään nesteitäkään ei yli sataa millilitraa voi matkustamoon mukanaan kuskata. Kuin ehkä kehossaan. Näppärä hakukenttä avautuikin noin puolen tunnin sivuilla sompailun jälkeen ja kuolavana suupielessä kirjoitin kaavailemani herkun. Isoäidin reseptillä valmistetun. Tuplatäytteellä.

Unelmatorttu.

Hakukone ei tunnistanut herkkua. Se on tietysti hyvin loogista, sillä sana voi tarkoittaa niin monia eri asioita. Kääretorttu kun kerran on kyseessä, niin syötin sanan Finavian palvelimen syövereihin.

Maailma romahti. Aurinkorantojen taivaanrantaan matkalla ollut unelma rysähti kerralla.

Ei, kääretorttua ei voi ottaa käsimatkatavaroihin, ruumaan sen voi kyllä laittaa.

Jumaliste. Kauniisti rullattu herkkupötkö on selkeä turvallisuusriski ilmeisesti myös kymmenen kilometrin korkeudessa, eikä vain jumalaisen vyötäröni seudulla.

Pyyhkäisin kuolat poskelta ja hakusanojen syöttöruljanssin jälkeen olin sapuskoiden osalta hämmentynyt. Esimerkiksi kakkosherkkuni, tonnikala öljyssä, kuului samaan kiellettyjen aineiden listaan, kuin unelmatorttu. Ei jatkoon, vaan ruumaan. Säilykepurkeille lentoyhtiöt sanovat ei.

Mutta sitten se löytyi. Tuore kala on kelpaava käsimatkatavaraksi. Kas kun en koskaan ole kenenkään nähnyt kantavan koneeseen kassillista sätkiviä silakoita, niin ihan ensimmäisenä eväänä eivät elävät merenelävät tulleet ruokalistalle. Ilmeisesti silakoiden löyhkä on siedettävämpi, kuin unelmatorttua suuhunsa tunkeva meikäläinen.

Kun ensi kerralla lentokentän turvatarkastuksen liepeillä näette havaijipaita päällään lahnan kanssa kulkevan hymyilevän miehen, niin tulkaa moikkaamaan.

Se olen minä.