Talo täynnä henkiä
Meikäläinen on tuossa pohtinut, että jatkuvan tiukan taloudellisen tilanteen parantamiseksi olisi pikkuhiljaa hyvä tehdä jotain konkreettista. Enkä puhu valtiontaloudesta. Sen velkakello on jo puhkonut tärykalvoni.
Olen suunnitellut järjestäväni ensi kesästä alkaen töllissämme sellaisia maksullisia turistikierroksia. Muksut myisivät poppareita ja meikkis esitelmöisi suu vaahdossa.
Meillä asuu näet poltergeist. Kummitustalokierrokset olisivat taattu menestys, vaikka itse harkitsenkin vakavasti muuttoa pois talosta, joka on henkien hallussa. Jos olisin katolinen, tilaisin meille papin manaamaan henget, jotka tekevät arjestamme piinaavan.
Tässä ajan saatossa kodissamme on tapahtunut kummallisia, yliluonnollisia asioita, joihin ei ole muuta selitystä löytynyt kuin henkimaailman oliot.
Jokin aika sitten menin suihkuhuoneeseemme tarkoituksenani puhdistautua päivän saastoista. Hyräillen tartuin paria päivää aiemmin ostamaani suihkugeelipulloon. Se oli tyhjä, vaikka olikin oikeinpäin korkki ylöspäin. Mitään ei ollut valunut lattialle. Lapsilla on omat pesuaineensa ja vaimolla mitä kummallisempia tuubeja omaan käyttöönsä. Lainasin jotain ruusuvettä ja hämmentyneenä lotrasin itseni sen kanssa.
Ihmettelin ääneen tätä koko heimolleni, eikä kenelläkään ollut harmaintakaan hajua kadonneesta geelistä. Teinit silmät ymmyrkäisinä ja emäntä päätä pudistellen. Jos tekisin tästä poltergeistista tohtorinväitöskirjan, väittäisin näiden henkien olevan mainettaan siistimpiä.
Ainakin ne peseytyvät. Ja pesevät myös hampaansa. Samana suihkugeelittömänä iltana otin vessan peilikaapista Pepsodent-tuubin, joka oli tahnan sijaan täytetty vedellä. Eli jotain huumorintajuakin näillä räyhähengillä on pakko olla, kun tuollaista tekevät terävät hampaat pestyään. Ainakaan kukaan heimostani ei tällaista tunnustanut tehneensä. Siis Pepsodentin korvaamista vedellä. Ja kun muutenkin se hammaspesulle meno, tai siitä sanominen kotosalla on lähes sodanjulistus, niin pakkohan jonkun ulkopuolisen on meillä häärätä.
Eikä näillä pahoilla hengillä tuo näkökään ole häävi.
Otin, tai siis minun piti ottaa kotelostaan piilolinssit näkimiksi, mutta saakelin pirulainen oli ottanut ne omaan käyttöönsä. Koskaan ei kadonneita linssejä mistään löytynyt. Eikä perheestä kenelläkään ollut hajuakaan, mihin kuukausilinssini olivat purkistaan kadonneet.
Meikäläinen on ottanut oman elämänsä John –poltergeistmetsästäjä- Sinclairin roolin täällä kotona siunattuine vihkivesineen ja hopealuoteineen sekä valkosipuliletteineen. Siinä hommassa tekee mieli välillä palkita itsensä herkuilla, jäätelöllä muun muassa. Vaan eipä sitä juuri ole jäänyt pakastimesta käteen kuin tyhjät jätskipaketit. Henget ovat herkkuperseitä. Veisivät edes roskat roskiin, eivätkä jättäisi tyhjiä pakkauksia siististi pakastimeen.
Herkkuperseilyn lisäksi pahat henget ovat oikeita sarjahukkaajia. Ja kohteena on meidän keskimmäisemme. Joka armas päivä sen pojan lippalakki on kateissa ja viety mitä kummallisempiin paikkoihin. Vaikka poika sen lippiksen on aina, toistan; aina, laittanut naulakkoon.
Vaan yhdestä oliosta en ole lainkaan varmaa. Meidän muu perhe puhuu paljon siitä, kuinka aamuisin meillä kävelee joku zombie. Se olisikin jo ihan liikaa. Ja liioiteltua.
Ainakaan itse en ole sellaista vastaan koskaan kotonani kävellyt.