Kirjailijan kesäloma

August 3, 2016

 

Niin, oikeastaan otsikko on jo harhaanjohtava. Vähän niin kuin nykymedioiden verkkojulkaisuissa. Seuraan siis aikaani. Tosin otsikko ei ole kovinkaan raflaava ja klikkaushoukuttimena toimiva.

 

Molemmat sanat ostsikossa kuitenkin pitävät paikkansa. Toisistaan täysin erilleen kirjoitettuina.

 

Kirjailijana olen saanut viettää viime lauantaina laatuaikaa Facebookin dekkariryhmän kirjailijatapaamisessa Turussa, vaikka en varsinaisena vieraana ollutkaan. Hyvä ystäväni ja kollegani Max Manner oli ryhmäläisten tentattavana.

 

Oli mukava saada kirjailijana vertaistukea. Kuinka samojen asioiden parissa sitä kipuillaankin. Ja samanlaista rittämättömyyttä (tosin suotta) sitä koen itsekin, kun en tee ennen varsinaisen kirjoitustyön alkamista sellaista suurta paperilakanaa, johon vuokaaviomaisesti kirjaan keskeiset tapahtumat ja henkilöt. Eli ole huoleti Max. Meitä on ainakin kaksi. Onneksi on monta tapaa luoda jotain. Itse tartun ideaan ja se lähtee kirjoittaessa versoamaan kuin puuntaimi. Vasta kun vedän viimeisen pisteen puu on valmis. Ja siitä kasvoi se, mikä kasvoi.

 

Omassa kirjoitustyössä on menossa vaihe, jossa seitsemäs kirjani, Kuoleman pisarat, on viimeistä kertaa oikoluvussa ennen kansiin saattamista. Ja kun kesäloman mainitsin, niin kirjailijan roolissa se näyttää tällä kertaa varsin tuotteliaalta. Eli ei kesälomalta lainkaan. Viimeistelen novellia ensi kesänä ilmestyvään novellikokoelmaan. Ja kaiken kukkuraksi innostuin auringonpaisteessa lyömään ensimmäiset rivit seuraavaan Petäjämäki -dekkariin, joka tulee sitten olemaan järjestyksessään kahdeksas. Mikäli kustantaja sen katsoo julkaisun arvoiseksi. Sen verran pohjatyötä tuli tehdyksi kirjan eteen, kun istuin uusikaupunkilaisen, nyt jo eläkepäiviään lokoisasti viettävän rikostutkijan kanssa Pakkahuoneen kahvilassa, että tekniset asiat tulevassa rikoksessa alkavat olla plakkarissa. 

 

Mutta sitten se kesäloma, kun kerran otsikossa sellainen seisoo.

 

Kun en vielä(kään) elä pelkästään kirjoittamisella, niin kesäloma tulee otsikkoon päivätyön (jos kolmivuorotyö edes sellaiseksi lasketaan) myötä. Toinen viikko kotosalla menossa ja Luojan kanssa välit ovat kunnossa. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Paljonkin olisi kerrottavaa, mutta nyt on jo kiire olla tekemättä mitään...

 

 Kirjailijaelämän glamour kerralla kuvassa. Oikealla Max Manner.

 

Please reload

Pölyisen kammion haltija

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Uusimmat

August 21, 2018

April 12, 2018

Please reload

Arkisto