Live Tinder ja muuta kummaa
Laivaseminaari on hassu sana. Se herättää heti kuulijassaan mielikuvan juuri siitä, mistä ilmeisesti on aina kyse. Kahdentoista tunnin ajankulutuksesta käytetään kaksi tuntia, siis maksimissaan, esimerkiksi työn suunnitteluun. Varsinkin siinä tapauksessa, jos kyse on työnantajan järjestämästä matkasta. Koiraharrastajien laivaseminaareissa tuskin töitä näet suunnitellaan.
Meidän työtiimimme lähti vuosittaiselle suunnittelureissulle, tai no, laivaseminaariin siis, tuossa pari viikkoa sitten.
Jotenkin tässä kohtaa haluan sanoa, että on ihan ammatinvalintakysymys, minkälaisessa jengissä sitä näihin porauslautoiksikin kutsuttuihin puna- ja sinivalkoisiin rakkineisiin lähtee.
Jos meikäläinen teki aikanaan valinnan oman uran suhteen, niin olkoon siunauksena se, että kaksilahkeisia koko laumassa oli vain kaksi. Joista toinen siis minä (toim.huom.). Toinen oli… no, olkoon vaikkapa Rambo, jonka olemuksen avulla paimen sai laumansa pidettyä koossa ahnailta susilta.
Ja koska työyhteisömme ikäjakauma on varsin venyvä, niin totta kai joukossamme oli niitä neitokaisia, jotka avasivat jonkin ihme sovelluksen puhelimessaan. Ei, se ei ollut navigaattori, vaikka sellaista ehkä olisi loppuyöllä tarvinnutkin.
Se oli Tinder. Ja tiedoksi se, minkä minä nyt tiedän. Tinderiä ei voi asettaa niin, että se etsisi viidenkymmenen metrin säteeltä mahdollisia matcheja. Pärstiä, jotka vetoavat syvimpiin vietteihin, tai johonkin sellaisiin.
Siinä sitten porukan ehkä ainoana aikuisena (joo… nyt sitten kanssamatkaajat jeesusteippi suun eteen) tein havaintoja matkan etenemisestä. Noin niin kuin empiirisesti koettuna.
Jos jonkin yhteenvedon yleisesti laivamatkustajista tekee, niin järkeeni ei mahdu, miten samoilla ihmisillä, joilla on kiire juosta laivaan jonossa, on kiire juosta myös laivasta pois. No. Joku rakastaa jonottamista ja sadan metrin spurttia. Tai sitten niillä vain oli juoksuaika. Ihminen on kumma olento.
Mutta ihan tuohon otsikkoon ja sen syvempään olemukseen. Laivareissussa yhdeksän naisoletetun kanssa sisältyy omat haasteensa. Olemmehan kuitenkin toisen miesoletetun (toim.huom.) kanssa paljon vartijoina, sillee niin kuin kukkoina tunki.. siis kanalassa ja parven hyvinvointi oli vastuunamme. Pukit kaalimaan vartijoina, sanoisi joku.
Meikäläinen piti lauman hyvin koossa. Ansaitsen mitalin. Siinä, kun baarissa pöydän ääressä istuimme ja kolme pukujannua käveli ohitsemme kateudesta kalpeana, totesi yksi heistä: ”Ei juma… Yksi mies ja sillä kymmenen naista”, niin en voinut kuin kääntyä sanojan puoleen peukkua nostaen. Se oli reissun huippuhetkistä Top 3.
Niin se live Tinder. No, baaritiskillä seisoi joku -ei ryhmästämme- naisoletettu ja joku kaksilahkeinen kansalaisluottamusta matkansa aikana runsaasti nauttinut sanoi kai jotain sopimatonta, kun oikea kämmen lävähti vasempaan poskipäähän. Se on kai sitten ”ei match” tuossa kohtaa.
Koko reissun Top 2 ja 1 tapahtuivat sitten paluumatkalla, kun kuskina saatoin seitsemän naista jatkojen etkoille yhden luo ja suostuin jäämään matkan jatkumista odottelemaan. Siinä sitten istuin kuulkaa keinutuolissa (joo, olen NIIN vanha) ja parin tunnin bilettelyn aikana pääsin silittämään peräti kolmea mirriä. Se oli Top 2. Ne oli vissiin leikattu, kun olivat niin rauhallisia.
Mutta sitten se Top 1 koko reissusta. Se tulee tässä: ….ei hitto, palstatilatila loppui… sori….