Palautus maanpinnalle

Meikäläisen on myönnettävä, että tuo televisionkatselu ei ole ollut näin aikuisiällä vahvuuksiani, jos sen sellaiseksi haluaa ihmisessä ajatella. Poikkeuksen tekee tietysti Amerikan Huippumalli Haussa, jonka tuotantokaudet olen lähestulkoon kaikki ahminut. Ja Tyra Banksia silmilläni. Tosin addiktoitunut en häneen ole, sillä jonkin aikaa hänet korvasi sellainen mallimaailman tuntemattomuus kuin Rita Ora ja sujuvasti ahmin ohjelmaa silloinkin. Ei, turha luulla, että kotimaista versiota, tai minkään muunkaan maan yritelmää formaatista katsoisin. Vain jenkkiversio toimii.

Mutta asiaan television suhteen. Viimeisen parin viikon aikana on tullut taas kerran särö televisiottomuuteen, kun on pitänyt raahautua töllön ääreen seuraamaan jääkiekon MM-kisoja. Oli kyseessä sitten futis tai kiekko, niin MM-matsit tulee seurattua, vaikka lajien syvemmästä olemuksesta en juurikaan ymmärrä. Toisin kuin iltapäivälehtien ”asiantuntijat” (sana tarkoituksellisesti lainausmerkein), jotka vuoropäivinä nimesivät päävalmentajan fiaskoksi tai neroksi alallaan.

Oikein kummastuttaa tuo ihmeellinen illuusio siitä, miten suomalaisten pitäisi joka vuosi selvittää tiensä kultamitaleille noissa haminoissa. Itse olen sitä ikäluokkaa, että muksuna funtsittiin voittaako Neuvostoliitto Suomen kaskinumeroisilla vai yksinumeroisilla luvuilla. Ja Suomella siis pyöreä nolla aina. Ja kumminkin Ruotsi oli aina pronssilla siinä pronssiottelussa, ellei Kanada ollut parempi ja Tshekkoslovakia oli hopealla, kun Tretjakia ei itänaapurin maalilla nyt vaan päässyt ohittamaan. Tosin harva pääsi edes kokeilemaan kiekkoa verkon perukoille.

Mutta ilokseni tuossa huomasin kahden kisaviikon aikana, miten keskimmäinen teineistämme seurasi isäpappansa kanssa myös näitä kisoja ja vietimme laatuaikaa pojanjolpin kanssa kahden kesken yömyöhälle.

Siinä sitten mieli herkistyneenä jäätelöä lipoen menin toteamaan tälle jälkeläiselleni, että on saattanut poika periä isältään tämän kiekonseuraamisgeenin.

Sellainen teinimulkaisu pojalta kävi toiselta sohvalta tämän todettuani ja palautus maanpinnalle tuli yhdellä lauseella:

– Joo ehkä, mutta turha luulla, että ottaisin susta mallia yhtään missään asiassa.