

”Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään…” Part 1.
Kai sitä jonkinasteiseksi television aivopesun uhriksi on itsensä myönnettävä, kun kaikkien verttien ja bullien katselun jälkeen kömmin tuossa noin vuosi sitten kokovartalopeilin eteen. Ihan vain nähdäkseni lapsuuteni suosikkisarjakuvakirjasarjan, Asterixin, toisen päähenkilön. Valitettavasti peilistä ei katsonut tuo väkivahva pikkumies, vaan kaverinsa, isoja hiidenkiviä kantava Obelix ilman lettejä. Eikä kiviä kantamuksenani peilissä näkynyt. Ellei nyt sitten sappikiviä lask


Unelmatortulla taivaisiin?
Kun tämä maailmanaika on mikä on ja television dokumenttikanavat täyttyvät kaiken maailman lentoturmatutkinnoilla, niin ei vara venettä kaada, tai tässä tapauksessa lentokonetta pudota. Mutta lomalentosuunnitelmat se pudotti. Muutamat kerrat ilmastonmuutoslaitteessa istuneena päätin keväällä olla fiksu lomalentoa varatessani. Tai fiksuudesta osaa sanoa, mutta vastaisku lentoyhtiöiden nukkekotiruoka-annoksille (lihapulla + peruna, yksi kappale kumpaakin) oli varma. Olkalaukku