Niksi ilman Pirkkaa
Kalifornian Livermoressa palaa paikallisella paloasemalla hehkulamppu, joka on luonut valoaan yhtäjaksoisesti vuodesta 1901 lähtien. Kun luin tästä lampusta artikkelin, syttyi harvassa päässäni lamppu ja valo falskasi myös käytäntöön. Nyt kodissani loistaa lamppuja, jotka tulevat pääsemään aikanaan myös Guinnessin ennätysten kirjaan ja saan siihen opukseen myös nimeni.
Olen mielestäni keksinyt lamppujen ikiliikkujan. Säästän sen avulla energiaa ja rahojani.
Energiansäästölamppu on nimensä veroinen. Se ei pala kuin muutaman kuukauden ja sitten se kyrvähtää. Vuoden toleranssilla sähköä siis säästyy monen kuukauden edestä lampun möllöttäessä pimeänä katonrajassa. Kätevää, eikö totta?
Tosin ongelmia tulee, kun joka huone alkaa olla pimeänä ja hakkaat varpaitasi milloin sängyn- tai pöydänjalkaan. Siinä sitten taas lamppuja, energiansäästösellaisia, ostamaan.
Ei niiden valmistuksessa ainakaan energiaa säästellä, kun lamppukauppa käy virtanaan. Ennen sentään oli vain joko 40, 60 tai 100 watin hehkulamppuja. Joko himmeänä tai kirkkaana. Ei sitä muuta tarvittu. Silti elimme valossa. Nyt nämä valikoimat ovat suoraan kuin jostain huippukiva.fi:n sivuilta erilaisine muotoineen ja käyryyksineen. Ja kyse on kuitenkin vain lampuista.
Siinä missä hehkulampun ostokustannukset ovat vaivaiset viisikymmentä senttiä, niin energiansäästöversioista saa parhaimmillaan pulittaa viitisentoista euroa.
Joo… niiden käyttöiäksi luvataan kuudesta viiteentoista tuhatta tuntia ja energiankulutus on niin vähäinen, että sähkölaitos on asiakkaalle melkein maksumies.
Hehkulamppujen käyttöikä on puolestaan alle kaksituhatta tuntia, mutta en kyllä allekirjoita tätä. Toinen on yläkanttiin, toinen alakanttiin. Näin empiirisesti koettuna.
Toki energiankulutus näillä Livermoren lampun jälkeläisillä on kymmenkertainen verrattuna uusiin vihreisiin lamppuihin, mutta kun se energiansäästölamppu palaa vain muutaman kuukauden. Jos sitäkään. Ja hankintahinnan pulittaa taskustaan energiansäästäjä. Se loppukäyttäjä.
Tähän kaikkeen perustankin tämän oman Guinnessin ennätystenkirjaan pääsyni.
Oletteko koskaan pistäneet merkille, että näitä energiaihmeitä ostettaessa kouraan tulee kassalla usein myös takuulappu? Vuoden takuu, joskus kahden.
Vuonna 2006 huomasin tämän ja laitoinkin tähän pissatuslamppuun tussilla päivämäärän, jolloin pistin sen sähköverkkooon. Lampun siis.
Sen jälkeen en ole lanttiakaan uusista lampuista maksanut. Eikä pelkoa ole, vaikkei lamppu 24/7 palaisikaan katossa. Silti se ei kestä takuuaikaansa ja luvattuja palomääriä.
Takkahuoneen katossa oleva lamppu on vaihtunut useaan otteeseen, mutta kaksitoista vuotta sitten olen siitä viimeksi maksanut. Sen reilun kymmenen euroa.
Energiansäästössä säästän nyt myös kukkaroani. Lampputehtailijat eivät varmaan tykkää, mutta minä kyllä.
Toki Livermoressa palaa yötä päivää yksi ja sama lamppu, mutta ennätysyritykseni koskeekin sitä, kuinka kauan takuuaikana palaneen lampun tilalle saa uuden lampun ja kestääkö se takuuajan yli.
Tähän mennessä ei ole ollut pelkoa luvattujen tuntimäärien täyttymisestä.
Vinkkiä saa käyttää, vaikka ei tämä missään Niksi-Pirkassa ole.