Olen kuluneen syksyn ajan elänyt varsin, sanoisinko traumatisoituneena. Osasyy siihen on varmasti viikkoja jatkunut sadekausi, joka kestänee totutusti näillä leveyspiireillä aina toukokuulle saakka. Alkaakseen taas uudelleen juhannuksena. Mutta pääasiallinen syy tähän negatiiviseen tunnemyrskyyn on esikoiseni. Mitään pahaa hän ei ole tehnyt, tai siis on; hän on muuttanut omilleen. Eihän asiassa olisi mitään ihmeellistä, jos kyseessä olisi jompikumpi pojistani, mutta esikoinen

Pari viikkoa sitten kerroin, kuinka sottaisessa elämänkirjassani kääntyi uusi, puhdas sivu. Urheilusta tuli elämän suola. Ja hikikin on suolaista. Sipsit vaihtuivat sipulikeittoon ja suolapähkinät rahkaan, raejuustoon ja porkkanoihin. Tuleekohan minusta vielä vanhalla iällä kani? Muutaman penkkitreenin jälkeen totesin ruumiinkulttuurin olevan aika raskasta ja aikaa vievää operaatiota itsensä Sylvesteriksi saattamisessa, kun kroppa on kuin Tipillä. Niinpä verkossa seilaamisen