Vettä, vettä, enemmän vettä…
Vuosikymmeniä sitten fakiiri Kronblom huuteli otsikonkaltaisesti lisää suolaa, mutta aika on nyt eri, sillä vesi on katoava luonnonvara. Suolaa löytyy sitten vettä käyttävien kodinkoneiden hinnoista.
Tällaiseen johtopäätöksen päätyy väkisinkin, kun selailee pyykinpesukonemainoksia. Jos yksi käyttää vettä kuin Saharan kaktus kuumimpaan helleaikaan, ollaan jo perhanan kaukana pyykinpesukoneen perustarkoituksesta. Sen tulisi pestä vaatteet puhtaaksi.
Yksinkertaisesti. Vain ja ainoastaan.
Kone, jonka rummun sisällä on paskaiset vaatteet, pesee ne puhtaaksi vedellä ja pesuaineella. Runsaalla vedellä. Ja ajoittain laskee likaveden pois ottaakseen puhdasta vettä tilalle. Ei tämä nyt niin perhanan monimutkaista ole. Ainakaan rakettitiedettä, vaikka sellaiseksi se on tehty laitevalmistajien taholta.
Mitä hittoa me teemme pesukoneella, jossa on ohjelmia enemmän kuin C Morella, mutta vettä ei näihin riitä? Tai jos haluan räplätä kännykkäsovelluksia, niin en ensimmäisenä kyllä odota pesukoneen kauko-ohjausappia siihen. Mutta näin vain alkaa uusissa koneissa olla. Liitä vain pesukone wifiverkkoon ja pese pyykit kännykällä pesuohjelmia räpläillen. Vaan vettä ei yhtään enempää rumpuun tule. Eikä se appi niitä pyykkejä vielä koneesta pois ota. Kyllä sinne perheen jompikumpi oletettu joutuu edelleen raahautumaan.
Meikäläisen mitta alkaa olla täynnä näitä energiapihejä laitteita. Kas kun ei kerralla valmisteta pesukonetta, joka ei käytä vettä eikä sähkövirtaa. Siinä sitä sitten olisi mainosvaltiksi huippuenergialuokkaa ja aata ja plussaa niin ettei käyttöohjekirjan sivut riitä. Oikea vihreän elämän Kaaban kivi.
Tai no, tuollaisia energiapihejä, nollalinjalaisia näistä nykykoneista tulee alle kolmessa vuodessa, kun eivät kestä käyttötarkoitustaan tuon kauempaa. Kuinkahan lyhyt pesukoneen kestoikä olisi, jos rummussa olisi vielä vettäkin harjatonta moottoria ja huippuelektroniikkaa kuormittamassa?
Onkohan kukaan laskenut näiden huippuhienojen energiapihien pesukoneiden todellista energiankulutusta? Ihan alkutuotannosta kierrätyskeskukseen. Kai se niiden valmistaminenkin vie energiaa. Eikä kummoinen Einstein tarvitse olla, kun vertaa vanhoja pesukoneita ja näitä nykyisiä huipputeknologian pieruja, että minkä vuoksi pesukone ei kestä nykyään kuin kaksi vuotta kuluttaen elinikänsä aikana kymmenen litraa vettä. Ja maailma on pelastettu.
Kun edellisen sukupolven pesukoneisiin tuli vika, niin se oli joku ihan mekaaninen systeemi. Joko olivat moottorin hiilet loppu, remmi poikki tai sitten joku ohjelmarele (mekaaninen) sanonut sopimuksen irti. Jos itse ei ollut kätevä käsistään, niin aina löytyi ammattilainen korjaushommiin. Nykyään kun nuo rakkineet hiljenevät, niin aina on kyrvähtänyt joku (kirosana) piirikortti, jonka arvo on sitten yllättäen saman verran kuin koko pesukoneen uushankintahinta.
Näin pari vuotta vanha energiapihi pesukone joutaakin kierrätykseen. Kaupasta vain uutta tilalle ja edes vesi- ja sähkölasku kuriin. Ovat nämä nykykodinkoneet oikeita vihreitä kuplia ja kuluttajien kusetusta. Vaan eipä juuri valmistajat muuta tarjoa jälleenmyyjille. On siinä kuluttajameikäläinen kummissaan.
Hmmm… Oisko kellään pulsaattoripesukonetta? Eipä määrittele vedenkulutusta kodinkoneinsinöörit kisälleineen. Maksan mielelläni puhtaista vaatteista sähkö- ja vesilaskuissa enemmän kuin että kuljen vauhtiraidallisissa ”puhtaissa” kalsareissa.
Yök.